Nyt saa valita

 kumpi on kauniimpi.

 tämä helmikuinen "kevätpäivä"

tai helmikuinen talvipäivä.

Helmikuinen metsä nykyisessä kevätasussaan, 

tai sama helmikuun metsä muina vuosina normaaliasussa.

Minä, joka ihan tosissani rakastan kaikkia neljää vuodenaikaamme, pidän enemmän noista valkoisista kuvista. Entä te muut?

Niin, on tämä sitten kumma talvi – talvi, joka ei tullutkaan. Punatulkkuja ja talitiaisia pojat tässä katselivat, taisi olla viime vuonna näihin aikoihin.  Nyt linnut laulavat kilvan kevätlaulujaan ja kiurukin on jo saapunut. Miten se nyt olikaan: kuu kiurusta kesään......!

Tämäkin herra sai elää vain yhden vaivaisen helmikuun päivän, raukka.

LUMIUKKO

Oli pihassa lumiukko,

hyvin suuri ja mahtava mies.

Se tuijotti hiilisilmin

ja korkean arvonsa ties.

– Olen mainio, mahtava herra,

se tuumi, tuumi näin.

Mutta harakat kylässä kaikki

nauroivat takanapäin.

Sää lauha ja suojainen ehti

ja ukolle tuhon toi.

Ei ilkkua saa nyt sille,

– niin muillekin käydä voi.

-Heikki Jylhä-

Hei!

Löysinpä viisaita, tähänkin päivään sopivia ajatuksia, jotka haluan jakaa kaikkien blogiystävieni kanssa.

Mitä voisi lahjoittaa sille,

joka omistaa jo kissankellon,

vanamon, säteet kevätauringon,

jolla on talvi ja syys – kävisikö ystävyys?

-Elina Karjalainen Uppo Nalle-

 ❤ Siispä hyvää ystävänpäivää kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen! En trevlig vändag till alla och envar!

Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa.

Älä kulje perässäni, en ehkä johda.

Kulje rinnallani ja ole ystäväni.

Näin sanoi viisas Albert Camus ja noin piirsi taitava Janosch.

Viikon varrelta, jos ei kauempaakin

Kun sää on tällainen,

on hyvä olla muuta tekemistä kuin katsella siinä kuljettajan vieressä auton ikkunasta tuota synkkyyttä. Mieluummin kudon tätä pipoa, joka ei millään aio edistyä,

kun  päivät ovat täynnä muuta tekemistä. 

Hyvä kun teetin Ifolorissa viikkopäivyrin tällekin vuodelle. Saa laitettua muistiin nuo tärkeimmät asiat:-)

Valmistakin on tullut! Kuten tämä Jacques Cousteau-pipo perheen miesväelle, josta kerroin jo täällä.

Valmiita ovat olleet jo pitemmän aikaa nuo oikealla olevat tawashit eli japanilaiset pesusienet. Punomon sivulla on hyvä ohje, oman ohjeen löysin jo aikaisemmin Jonna Hietalan kirjasta Kerällä.

Keramiikkavadit ovat melkein uunituoreita, kaksi odottaa vielä lasitusta ja polttamista .

Näillä alkaa sen sijaan olla jo "antiikkiarvoa", en muista milloin nuo tein.

Nyt taidan jatkaa  tämän sinisen Cousteau-pipon kutomista, onhan se jo viittä vaille valmis. Tuo kavennus on pipon hauska tunnusmerkki. Hyvän ohjeenhan löysin Punaisen sydämen torppa-blogista KLIK.

Saa nähdä kumpi saa punaisen, kumpi sinisen pipon. Sekä miehelle että pojalle kelpaavat molemmat, mutta ratkaiseeko pojanpoikien mielipide. Kuunteleeko poika neljävuotiastaan, joka sanoi, että punainen on tyttöjen väri, 6veen mielestä se on tulivuoren laavan väri, mikä on tosi hienoa. Aika näyttää.

EDIT:

 Pipo valmistui!

Ja kun kaikki on pistettävä muistiin, pääsivät molemmat pipot blogin lisäksi neulontapäiväkirjaanikin, mikä ei nyt ole niin ihmeellistä. Sitä en kylläkään ymmärrä, miksi tuolla samalla  pipolla on näissä blogikuvissa kolme eri sinistä sävyä. Samoin tuo punainen, kuvassa on aivan väärä väri, oikea on paljon tummempi!

Näissä  pikkupoikien autoissa meillä oli myös ihmettelemistä. Neonvalot vain loistivat, kun autot  tekivät voltteja ja ajoivat hurjaa vauhtia.  Ehkä kaikki israelilaiset autot ovat tuollaisia, sieltä kun olivat kotoisin:-)