26.7.2017

Kesän värejä ja kirjayllätys


En tiennytkään, että kansa kutsui aikoinaan tätä kukkaa orvon kukaksi,  kunnes Elias Lönnroth nimesi sen orvokiksi.



Luonnonkukat ojanpientareilla kiittävät kesän sateita. Voiko kauniimpaa "kukkapenkkiä" olla!



Käväisin katsomassa, joko mustikat olisivat kypsyneet ja kyllä,


löytyihän  tuolta jo valmiitakin, muutaman desin verran.


Meillä on puutarhassa vain muutama mansikantaimi,  mutta suuremmat määrät on ostettava. Pojan perhe kävi hakemassa meillekin laatikollisen. Makeita ja mehukkaita olivat. Nytkin herahtaa vesi kielelle, kun vain katselen kuvaa:)



Taidamme olla hiukan erikoisia näillä nurkilla, kun meillä  on kasvimaa.  Toisilla taitaa olla nurmikot ja kukkaistutukset. No onhan meilläkin kukkivia rikkaruohoja tuolla salaattien ja tillien joukossa😊.



Ja kukkivathan useimmat yrtitkin kauniisti, kuten tämä salvia.


Tässä toinen sateen ystävä. Päivänkakkarat ovat levinneet aivan joka paikkaan, mutta kauniita ovat nekin.


Tämä tiikerinlilja osaa sitten yllättää meidät kesäpaikallamme! Parina kolmena kesänä se on loistanut yhtäkkiä keskellä vadelmapöheikköä, korkeiden heinien seurana. Näyttää jopa viihtyvän hyvin.



Voiko joku kuvitella, että tulin maailman onnellisimmaksi, kun löysin tämän kirjan! Olen ollut varhaisesta lapsuudesta saakka kirjatoukka ja  Orriporrin talon sain lahjaksi, kun aloitin koulun. Voi kuinka pidin siitä, se oli lapsuuteni rakkain kirja. Kirja jäi sitten lapsuudenkotiin sieltä lähdettyäni, minne se joutui, en tiedä,  mutta sillä oli aina paikka sydämessäni. Vuosien varrella unohdin kirjan nimen ja yritin etsiskellä sitä tuon kansikuvan perusteella, se oli jäänyt niin vahvasti mieleeni.



Ja nyt kun eletään nettiaikaa ja tässä tapauksessa nettiantikvariaattien aikaa, löysin kuin löysinkin kirjan. Hyväkuntoisen, muutamine alleviivauksineen, joista näkee, että kirjan teksti on puhutellut aikuistakin henkilöä – sitähän tekevät kaikki hyvät lastenkirjat.


....  ja kellokukka soitti: "Piu-Pou"


 

10.7.2017

Hieno uutinen

Tänään, 10.7. saa lipun nostaa salkoon Helene Schjerfbeckin ja Suomen kuvataiteen päivän kunniaksi. Mikä sen hienompaa! [klik]


Muistan kaukaa kouluajoilta, kuinka kuvaamataidon opettaja tutustutti meidät Helene Schjerfbeckin maalauksiin ja kuinka ihastuin niihin heti.


Kansakoulutyttö 1908


Lukevia tyttöjä



Helene maalasi mielellään ihmisiä kirjaan syventyneenä.


Minä taas olen syventynyt näihin hänestä kertoviin teoksiin, Riitta Konttisen Oma tie, Rakel Liehun Helene, Edith Södergranin ja Helene Schjerfbeckin taide- ja runokirjaan Kohtaamisia ja Kansalliskirjaston aineistosta löytyviin uutisiin ajalta, jolloin Helene S. eli.


Olen omistanut kalliin jalokiven -
hurmion.... Sellaisen omistaja
voisi vaikka istua tien vieressä
ja kerjätä, onnellisena.
(Rakel Liehu: Helene)



Pakkohan oli lisätä vielä kirja, jonka olin vähällä unohtaa, kun ei ollut omalla paikallaan kirjahyllyssä. Tästä kerroin jo kauan sitten täällä [klik]




19.6.2017

Kesäkuun tunnelmissa

Tässä sen nyt näkee aivan konkreettisesti: aika kuluu todellakin kuin siivillä! Tuntuu kuin olisin juuri aloittanut tämän Temperature Blankentin virkkaamisen [klik] ja nyt on kerroksia eli päiviä kertynyt jo 170.


Torkkupeitteeni väritys on aivan eri kuin sen mielessäni kuvittelin olevan. Luulin kylmien värien jatkuvan paljon pitempään, mutta tuossa näkyy, kuinka maaliskuu oli jo melko lämmin, (valkoiset rivit merkkaavat kuukauden vaihtumisen).




Nostalgiaa puutarhassa: pelargoniat, päivänkakkarat



ja lemmikit.



Nostalgiaa myös tässä – salkotennis kuului lapsuuden kesiini, onneksi löytyi moderni versio pikkuväelle.



"Työnnänpä venheen rannasta ja lähden lainehille,
heitän verkkoni vesille nyt näille kotoisille.

Voi jospa niihin karttuisi nyt kalasia paljon,
särkiä sekä säynähiä, lahnojakin joukon.

Hauska on aina kalamiehen järven selkää soutaa,
laineen sievästi liplattaissa kalat kotiin noutaa" 🎵🎶



No, saa sitä kalaa kaupan kalatiskiltäkin:)





22.5.2017

Päästiin vihdoinkin kesämökille



Tulihan se kesä, kun vaan jaksoi odottaa. Tänään näytti mittari täällä lähes 24 astetta, joten pihatöitä sai tehdä kauniissa säässä, vaikka rikkaruohot kyllä kasvavat, oli sää mikä tahansa. Nyt kun tätä kirjoittelen, ropisee sade katolle – ruohikkopaloja onkin ollut siellä ja täällä, joten sade on tervetullut. Ilta-aurinko ei malta kuitenkaan pysyä poissa, vaan kultaa männynrungot oranssin värisiksi, mikä upea näky!



Viikonloppuna lähdimme vihdoinkin kesämökille, oikullinen kevät on siirtänyt matkaamme viikko viikolta. Kun  olimme päässeet perille, soitti tyttö ja tiedusteli, joko "työleiriläiset" ovat aloittaneet hommansa:)  Ehei, olimme päättäneet vain nauttia lämpimästä säästä, hyvistä eväistä ja lintujen konsertista. Työt saivat nyt odottaa, vaikkapa tuon  saunan seinän maalaaminen. Turha sitä on katsoa, parempi ihailla kirkkaan sinistä taivasta! 



Ruoho oli yllättäen kasvanut pitkäksi, mutta antaa sen kasvaa, siinähän se pysyy seuraavaan kertaan. Tässä kuvassa näkyy tärkeämpi asia: linnunpönttö, joka odottaa pääsyä puuhun. Nyt niitä on kahdeksan siellä ja täällä metsikössä, koivuissa ja männyissä ja heti näytti joku, ehkä kirjosieppo, olevan kiinnostunut uudesta asunnosta.



Hyvä kirja ja kesämökin piha – mikä nautinto!


Auringon porottaessa liikaa lukijan silmiin, on tuon pihakuusen alla hyvä viivähtää


ja tuumia vaikkapa näin, Kirsi Kunnaksen tavoin: 




Mutta nyt hyppään aivan toiseen asiaan, kuitenkin kirjoissa pysyen:


Monta kertaa olen jo miettinyt tämän blogini lopettamista. 26.6.2008 kirjoitin ensimmäisen postaukseni, joten 10 vuotta tulee täyteen ensi vuonna. Voisinhan jatkaa siihen saakka, en tiedä. Joka tapauksessa olen päättänyt tehdä jutuistani blogikirjan, mikä ilahdutti lähipiiriäni, onhan täällä kerrottu perheen touhuista ja muistakin asioista, joita ei halua unohtaa. Kun tämä kaverini sai käteensä tänään uunituoreen ensimmäisen kirjan, toi lukeminen montakin kertaa hymyn huulille, kun hän näki kuinka hauskoja nuo pikkuiset olivat parivuotiaina,  haikeaakin oli, kun näki juttuja rakkaasta edesmenneestä koirapojastamme. 
Tässä on siis aikamoinen urakka, ennen kuin koko blogi on siirtynyt kirjan sivuille. 





14.5.2017

Ruusuja, kirjoja, musiikkia...




Juhlan aika on parasta aikaa
- ja usein juhlaan löytyy hyvä syy 
-Janosch-



Kuten aurinko ja kesän lähestyminen!





Tai kirjaston poistohyllystä löytynyt  kirja vuodelta 1947!
"ÄITI JA ME"  25 tunnettua miestä ja naista äideistään.





 Kuvassa Alvar Cavénin äiti. 
Ilahdun aina, kun löydän edes pieniä tiedonmurusia elävöittämään kertomustani oman suvun vaiheista ja elinympäristöistä. Mielenkiintoista oli huomata, että  kuvataiteilija Alvar Cawén syntyi samana vuonna ja samassa paikassa kuin isoäitini. 





Onneksi kirja löytyi, se kun oli unohtunut alimmaiseksi muiden lukemattomien kirjojen pinossa. Katsotaan mitä Alli Paasikivi, F. E. Sillanpää, Ester Ståhlberg ja monet muut  kertovat äideistään.  Mielenkiintoisia kohtaloita siellä näytti olevan, kun hiukan vilkaisin sivuja.

Lauri Viidan Alfhild sopii tähän paremmin kuin hyvin:)
"Siellä he kulkevat tähtien rivissä
kirkasta vanaa,
isä ja äiti, peräkanaa"




27.4.2017

No hei taas pitkästä aikaa:)


Minkä ihmeen päähänpiston sainkaan!  Yhtäkkiä vain tuntui, että jonkinlainen elonmerkki tänne blogiin oli laitettava:)


Kevät on saapunut, omenapuu ja pääsiäiskaktus kukkivat! No saatiinhan me tässä luntakin😏. Uskomatonta.



Pelargonit saavat pysyä vielä autotallissa.



5veen syntymäpäivillä tarjottu kummituslinna oli  nam!



Pääsiäisen suklaatiput samoin!



Oli tämäkin maukasta! 
Tervetullut uutuus kauppojen hyllyllä on tämä nyhtökaura (pulled oats) KLIK. Kun on kiire, saa siitä loihdittua maistuvia, terveellisiä "pikaruokia", kuten esimerkiksi  Porotonta käristystä.







6.2.2017

Jippii, talvi! -5,5°C

Piti lähteä ulos raikkaaseen talvisäähän,


ihmettelemään kuinka vesi oli jäätynyt omenapuun oksille



ja kuinka kuusi näytti hiukan alakuloiselta painavan taakan alla.



Palasin kävelyn jälkeen virkistyneenä sisälle ja keräsin kasaan kirjat, lehdet ja muut, jotka olin jättänyt pöydälle. Tämä kuva on niin tyypillistä minua,  aina monta rautaa tulessa, virkkaustyö puuttuu, se ei päässyt kuvaan, kun on korissa tuossa lattialla :-)




24.1.2017

Kunnon talvea odotellessa



Tänään on vihdoinkin jopa muutama pakkasaste ja lumikin pysyy maassa. Linnut olivat heti ahkerina keräämässä ravintoa selvitäkseen tulevasta pakkasyöstä. Tässä ripustan puuhun uusinta,  Kölnistä KLIK tullutta design-lintulautaa, siinä oli valmiiksi jopa auringonkukansiemeniä alkupaloiksi. Kävin katsomassa täällä  Side by Side- sivuilla muitakin tuotteita ja löytyihän siellä vaikka mitä kivaa.
Niin ja nuo hienot lapaset, jotka tuossa näkyvät, tulivat myös Saksasta, Berliinistä KLIK.
Kainuun lapasethan nuo ovat enkä väsy niitä ihailemaan!




Tämä mun kaverini valitti, että kun nyt on tullut hiukan harmaata sinne ja tänne hiuksiin ja partaan, olisi kiva saada hiukan iloisempi pipo väriä antamaan. Langan hän valitsi itse ja minä tartuin puikkoihin.





Edellisessä postauksessa aloittamani  torkkupeite on edennyt 24 kerrokseen eikä niitä tammikuisia kylmän päivän värejä ole saanut käyttää vielä ollenkaan. Ehtiihän tässä vielä!




11.1.2017

Hyvää vuoden jatkoa!


Vuosi 2017 on lähtenyt reippaasti käyntiin, uudesta kalenteristakin on saanut  kääntää  jo pari sivua eteenpäin. Hyvä kun perässä on pysynyt!



Ostin täksi vuodeksi melko ison ja monipuolisen Colour planner kalenterin jouluisella ostosmatkalla ja kuinka ollakaan, kun tulin kotiin, näin, että kannet olivat hiukan taittuneet ostoskassin pohjalla. Harmi! No ei se kauan harmittanut, kaapista löytyi vielä pala Gudrun Sjödénin kangasta ja nopeasti ompelin kalenterille uudet kannet peittämään ne taittuneet.



Idea, joka on ollut mielessäni ainakin vuoden verran, on vihdoinkin päässyt toteutuksen asteelle! Tässä suunnittelemani väreistä ja lämpötiloista.



Tässä projektiin tarvittavat langat.




Ja tässä aloitettu työ, yhdeksän päivän jälkeen.

Projekti, eli Temperature Blanket  on helppo toteuttaa, mutta aikaa siihen menee vuoden päivät:-) Tähän  torkkupeitteeseen virkataan vuoden jokaisena päivänä yksi!  rivi lämpötilaa vastaavalla värillä.  Idean olen saanut täältä [KLIK]
Mikä nautinto vuoden kuluttua, kun saan lekotella sohvalla kirjaa lukien pehmeän villaisen värikkään peiton alla:)
Leikin mielelläni väreillä ja suunnittelu olikin työn hauskin osa. Virkkaaminen on yksinkertaista  ja vaikka tässä on useita värejä, ei pääteltäviä lankoja tule ollenkaan tavalla, jonka opin linkissä olevalta videolta. Suunnitellessani kuvittelin, että Suomen talvet ovat kylmempiä kuin ne todellisuudessa ovat ja jouduin vaihtamaan väriskaalaa. Täältä [klik] katsoin viime vuoden tilastoja ja totesin, että vuoden yleisimmät lämpötilat ovat +20 asteesta -14 asteeseen.





Joululahjaksi saadussa valkoisessa amarylliksessa puhkeaa kukka toisensa jälkeen, niin upeaa ja kaunista♡